Verkkokauppamme on uudistunut!

News

RSS
Juhannustaikoja kuminapellossa

Juhannustaikoja kuminapellossa

Rakastan Suomen kesää kaikkine itikoineen ja valoisine kesäöineen. Rakastaisin varmaan myös hitaita kesäaamuja terassilla kahvia juoden, mutta aamu-unisena mieluiten nukun senkin ajan.

 

En ole jouluihmisiä, en sitten yhtään. Olen jo monta vuotta karannut perheeni kanssa sinne, missä ei joulusta tiedetä mitään. Mutta juhannusihmisiä olen – ja ehdottomasti kesän lapsi!

Minun puolesta mittari saisi näyttää vähintään +25 toukokuusta elokuun loppuun. Oma piilopirttini löytyy Karstulasta, pienen järven rannalta, keskeltä ei mitään. Se on mökki, ei huvila, ja juuri sen takia yksi maailman ihanimmista ja rakkaimmista paikoista.

 

Mökillä ei ole juoksevaa vettä, vaan vesi kannetaan saunaan järvestä. Toki sieltä löytyy pumppu, jolla saisi järvestä saunaan vettä hanaa kääntämällä, mutta pumppu on ollut rikki viimeiset pari vuotta enkä ole saanut sitä korjautettua.

Ei ole myöskään sisävessaa, mutta uskallan väittää, että minulla on tuon järven mökeistä söpöin ulkohuussi. Olen sisustanut sen niin, että sieltä löytyy jopa aito linnunpesä. Nyt oli vain käynyt sillä lailla, että joku laiskimus pikku birdie oli ottanut sen oikeaksi pesäkseen ja minä meinasin saada sydänkohtauksen kun ensimmäistä kertaa avasin oven ja sieltä syöksyi lintu minua päin.

 

 

Loppujuhannuksen mahduimme sinne sitten linnun kanssa sopuisasti yhdessä. Minulla on huonot unenlahjat – paitsi mökillä ja lentokoneessa. Joskus lähdenkin mökille pelkästään siksi, että saan nukkua yhden yön kunnolla. Nyt nukuin kolme putkeen.

 

Poikkeuksellista oli myös se että en tehnyt töitä yhtenäkään päivänä. Yleensä mökillekin tulee rehattua töitä ukaan, jos ei muuten niin ainakin nettikauppaa tulee päivitettyä ja vaatekuvia otettua.

Nyt olin kuin Ellun kana ja tein, mitä huvitti. Lähinnä siis söin, join, urheilin, saunoin ja uin monta kertaa päivässä. Iltaisin tuli vietettyä aikaa maailmasta parhaimpien mökkinaapureitten kanssa. Keskellä metsää on rauhallista ja erittäin kaunista. Jokavuotinen kauppareissu Karstulaan on maisemiltaan kuin suomalaisesta vanhanajan elokuvasta. Matkalla mietin, että mikä on tuo kukka jota on pitkät pellot täynnä ja joka muistuttaa koiranputkea? Neiti Google kertoi sen olevan Kuminaa ja pakkohan sinne niitylle oli päästä hetkeksi neiti Kesäheinänä kirmaamaan.

Mietin saunan lauteilla myös sitä, että mistähän nykyajan nuoret ja lapset tulevat aikuisena juhannuksen muistamaan? Tuskin ainakaan siitä, mistä minä. Lähestyvän juhannuksen nimittäin tiesi lapsuudessani siitä, että kaupasta haettiin iso limsakori, jonne sain itse valita ne parhaimmat maut eli päärynää ja Roope-Setä limpparia. Ja tietenkin itsetehdystä saunavihdasta jonka tuoksun kun saisi pullotettua, niin talvi tuntuisi varmasti paljon lyhyemmältä.

 

Karstulan ja Soinin rajalla on paljon hienoja lenkki- ja patikointimaastoja sekä merkittyjä polkuja. Itse olen mennyt niitä sekä maastopyörällä että juosten. Jos liikut sielläpäin, niin käy ainakin tutustumassa Kuninkaanpolkuun. Mökkini lähellä on metsähallituksen ylläpitämä autiotupa nimeltään Vahvasenkoski, jossa on mahdollisuus yöpymiseen ja saunomiseen. Ranta on todella kaunis – ehkä jonain päivänä pelkän ihailun sijaan käyn siellä myös pienellä pulahduksella. 

 

Viikon asu on tämä kaunis kesämekko, joka on kuin tehty mihin tahansa kesämenoon. Kuva: Mainosstudio Sanna H.

 

Vilautus kevääseen 2020

Vilautus kevääseen 2020

Viikko sitten toteutimme vaatefirma Ze-Zen edustajan Sinin kanssa jokakesäinen perinteemme, teimme ensi kevään ennakko-ostokset puutarhassani auringosta nauttien.

 

Yleensä helle hellii meidän puutarhatreffejä ja niin kävi myös tänä vuonna. Nautimme tietysti vähän muutakin kuin pelkkää aurinkoa. Kyllähän Breezeri ja ananas myös kuuluvat kesään, vai mitä?

Kauppiaana elän siis jo kevättä ja kesää 2020 ja niitä tuotteita ostetaan nyt täydellä tohinalla. Vaikka ennakko-ostojen määrä on meillä vähentynyt melko pieneen, niin silti pitää olla jotain helppoja herkkuja mitä tarjoilla asiakkaille jo heti helmikuun jälkeen.

Olin nähnyt kuvista Ze-Zen tuotteet etukäteen ja ihastunut niiden väreihin ja kuoseihin. Mikä onkaan parempaa terapiaa, kun nämä kevään värit uusissa tuotteissa saapuvat liikkeeseen helmi-maaliskuun vaihteessa. Se antaa keskelle talvea lupauksen tulevista aurinkopäivistä. Vasemmalla kevään ensimmäinen mallisto kokonaisuudessaan ja oikealla ne helmet, jotka saapuvat meille keväällä:

 

Tässä malliston parhaimpia paloja kuvattuna mallin ja taviksen eli minun päälläni. Ihastuin juurikin tähän siniseen maailmaan roosan lisäksi:

 

Tämä khakinvihreä coutattu farkku on mielettömän kaunis sen perinteisen mustan housun rinnalla. Ihastuin myös tähän kimonoon. Mitä sanotte värimaailmasta?

Myös nämä helpot yläosat ostin meille. Ja vihdoinkin saadaan bootcuthousua, jota on paljon kyselty.

 

Jokaisessa mallistossa on myös niitä, joita tekisi mieli ostaa mutta ei voi, koska tietää jo valmiiksi että ne ovat vaikeita tai lähes mahdottomia myydä. Tässä mallistossa ne olivat nämä kaksi asua. Vihreä pitkä takki ja tuo vihreä hame. Materiaalitkaan eivät ehkä ihan vastanneet sitä mitä kuvat antoivat odottaa. 

 

Viikon asuksi ja juhannuksen kunniaksi valitsen tämän silkkiviskoosisen offshouldermekon. Voiko kesäisempää enää olla? Miss Eloweena 2019 kiertue on parhaillaan käynnissä ja tässä meidän mekossa nähdäänkin kiertueella mukana oleva vuoden 2018 voittaja Jenna Toppari, kuva mainosstudio Sanna H.

Aikahyppy maalaismaisessa

Aikahyppy maalaismaisessa

Lauantaina oli mukavan erilainen (ja hikinen) työpäivä, kun olin lupautunut Kirstinkammarille Ylöjärvelle pitämään pikkuista pop uppia sekä muotinäytöstä.  

Olin jo noin vuoden verran seurannut Kirstinkammarin kuvia instassa. Niissä toimi usein mallina ystäväni Helena ja hänen kauttaan tutustuinkin Kirstiin tänä keväänä. Sain idean pyytää tätä taitavaa naista kuvaamaan myös meidän vaatteita upeassa miljöössään eli Kirstinkammarilla tai torpalla, kuten hän itse tuota tunnelmallista paikkaa kutsuu. Kirstin nostalgisia hääpukuja nähtiin myös meidän tämän kevään muotinäytöksessä.


 

Satavuotiaalla torpalla on mielenkiintoinen tarina. Se oli kaksikymmentä vuotta tyhjillään ennen kuin se päätyi Kirstin omalle pehtoorille eli hänen miehelleen Juhalle. Aikoinaan siellä asusteli sisarukset Alli ja Topi. Molemmat olivat naimattomia ja tarinoiden mukaan melko temperamenttisia tapauksia. Vanhapoikaa oikein vähän pelättiin kylillä kiivaan luonteensa takia.
 
Talon työt tehtiin sisarusten aikaan tietysti hevostyövoimalla sekä sen ajan työvälineillä, kuten esimerkiksi maa käännettiin auralla tai talikoilla. Työkalut ovat säilyneet ulkorakennuksissa ja niitä Kirsti käyttääkin nostalgiavalokuvauksissaan taidokkaasti hyväksi.


 
Kuin vanhasta suomifilmistä
 
Torppa ja sen pihapiiri on kuin vanhasta suomifilmistä. Kun ajoimme Katjan kanssa pihaan, ajantaju katosi ja olimme osa entisajan tarinaa. Melkein näin silmissäni, miten piiat ja rengit ovat kirmanneet yöllä salaa toistensa kamareihin.

Kirsti oli järjestänyt tunnelmallisen päivän torpalle, ja vieraat saivat runsaasti silmänruokaa. Pääohjelmanumerona oli muotinäytös 40-luvulta 70-luvulle. Eikä mikään tavallinen näytös, vaan se oli näytelmän muodossa. Saimme nähdä Aino Marjatan tarinan aina syntymästä naimisiinmenoon asti, olipa mukana yhdet hautajaisetkin.

Kirsti on kerännyt vanhanajan asut tuttaviltaan, kirppareilta ja torpaltakin on tainnut muutama asu löytyä. Hauskin osuus oli ehdottomasti näytelmän lavatanssit (katso video).
 

 

Tuon upean perinnenäytelmän jälkeen oli meidän järjestämä muotinäytös ihan nykyaikaisilla vaatteilla. Olin ollut viime viikon Italiassa ja näytöksessä nähtiinkin uunituoreita mekkoja ja tunikoita, jotka toin mukanani tapahtumaan varten (kurkkaa tästä pieni pätkä näytöksestä).


 
Kiitokset Kirstille kutsusta noin kauniiseen paikkaan ja kiitos myös uusille asiakkaille, joita sieltä Ylöjärven suunnalta saimme. Kirstin elämyksellisiä valokuvia voi muuten kesäkuun ja heinäkuun ajan ihailla myös Soinin kirjastossa.

 

Viikon asu on tämä pellavamekko josta myytiin ensimmäinen satsi melko nopeasti loppuun. Nyt saimme samaa mekkoa uusissa väreissä. Pellava vain on niin ❤️

Luomumissien matkassa

Luomumissien matkassa

Miss EW -kauneuskilpailun missiemo Henna Peltonen oli huomannut meidän vaatteemme Facebookissa ja otti yhteyttä.

Hupsista vaan, vaatteemme pääsivät mukaan valtakunnalliseen luomumissien kisaan. Julkisuudesta tuttu Henna Peltonen huomasi, että Suomesta puuttuu luonnollista kauneutta korostava missikisa ja hän päätti täyttää tuon tyhjiön:

”Kun vuonna 2017 käynnistin Miss EW -kilpailun, ajatuksena oli, että järjestän pienellä paikkakunnalla pienen kauneuskilpailun lähinnä omaksi iloksi. Olin jo pitkään kaivannut entisajan missikisojen tuntua ja halusin luoda kilpailun, jossa kunnioitetaan perinteitä, perinteisiä kauneusihanteita ja jossa yhdistyy luonnollinen naiskauneus, Suomen historia sekä Suomen upea luonto.”

Näin muistelee Henna kilpailun alkutaivalta. Hän yllättyi positiivisesti, sillä kisa on parissa vuodessa saavuttanut suuren suosioon. Jotain kertoo asiasta se, että Miss Suomi -kilpailuja ei enää televisioida (ne näkyvät enää jossain netti-tv:ssä), mutta Miss EW -missikaudesta kuvataan oma tv-sarja, jossa kurkistetaan missiorganisaation kulisseihin.

Luomukauneutta korostavaan Miss EW -kauneuskilpailussa on luonnollisen kauniita ja aurinkoisia naapurintyttöjä. Kauneuskirurgiset toimenpiteet sekä näkyvät tatuoinnit ovat kisassa kiellettyjä. Edes hiusten pidennyksiä, irtoripsiä ja rakennekynsiä ei sallita. Katso video >>

Kun Henna Peltonen otti yhteyttä ja pyysi mukaan vaatesponsoriksi, kiinnostuin heti kisasta. On mielenkiintoista olla mukana valtakunnallisessa vähän erilaisessa kauneuskilpailussa. Oli myös kiva kuulla, että meidän vaatevalikoimamme istui hyvin luonnollista kauneutta korostavaan kilpailukonseptiin.

9. Jutta Hongisto

FiiniFröökynä vaatetti kilpailun kuvauksiin kaksi missiä, 19-vuotiaan Jutta Hongiston (9) Kaarinasta ja 24-vuotiaan Jenni Tikan (10) Kuopiosta. Finaali järjestetään lauantaina 10. elokuuta Vantaalla Hämeenkylän Kartanossa. Jännittävää seurata, miten ”meidän” missien käy.

10. Jenni Tikka

Kuvat: Sanna Hellekoski www.studiosannah.fi