Verkkokauppamme on uudistunut!

Katja

RSS
Katja

Katja sairastui aggressiiviseen rintasyöpään ensimmäisen kerran 28-vuotiaana. Leikkausten ja hoitojen jälkeen hän kuitenkin parani ja sai elää tervettä elämää aina tammikuuhun 2018 saakkaTuolloin pitkittynyt keuhkoputkentulehdus paljasti syövän uusiutuneen, tällä kertaa parantumattomasti. 

Katjan syöpä oli jokavuotisista seulonnoista huolimatta päässyt salakavalasti hiipimään koko kroppaan – sisäelimiä ja luustoa myöden. Mitään ennustetta ei ole. Niin kauan kun lääkkeet tehoavat, voi Katjakin hyvin. Vahvojen lääkkeiden sivuvaikutukset  tosin vetävät kunnon välillä alas. Elämänrytmi menee tällä hetkellä kolmen kuukauden jaksoissa, jolloin tt-kuvat ja labrat kertovat, onko syöpä pysynyt aisoissa.

Olen  tuntenut Katjan yläastevuosilta ja seurannut sen jälkeen hänen elämäänsä lähinnä Facebook-kaveruuden kautta. Muistan hänet räväkkänä, sanavalmiina  rockmimminä. Oli hauska huomata, että kovien kokemustenkin jälkeen tuo sama mimmi oli yhä tallella 



Otin häneen yhteyttä viime vuonna ja kysyin kuviin. Aika ei vielä tuolloin ollut kypsä, mutta asia jäi hänelle hautumaan. Tänä syksynä hän oli valmis kuvauksiin.

”Mietin pitkään kuvauksiin lähtemistä, että uskallanko? Sitten ajattelin, että jos pystyn näillä kuvilla ja esimerkilläni tuomaan toivoa ja iloa edes yhdelle sellaiselle, joka on saanut lääkäreiltä samanlaisen tuomion, on toiveeni täyttynyt.”



Syöpä on vienyt Katjan elämästä paljon: itsetunnon, työkyvyn, naiseuden, kropan, hiukset – jopa osan ystävistä. Silti tämä nainen osaa elää kuin kuka tahansa ikäisensä nainen, käy pelaamassa esimerkiksi höntsä-pesäpalloa, jossa häntä  kohdellaan kuin ei sairas olisikaan ja se tuntuu hyvältä. Hän nauttii mökkeilystä veden äärellä, käy kuntosalilla ja ulkoilee paljon. Iloa elämään tuovat myös  leffareissut tyttären kanssa sekä pikaisetkin kavereiden kohtaamiset esimerkiksi lounaalla.

"Ihan perus arki, kun ei satu mihinkään ja se, jos voin saada jonkun iloiseksi auttamalla häntä, oli vieras tai tuttu. Entisellä  työpaikalla kahvilla käynti ja työtovereiden tapaaminen", Katja listaa arjen onnellisuuden eväitä.

”Kuolema pelottaa ja surettaa jos sitä alkaa miettimään. On kurja ajatella, että en ehkä näe tyttäreni kasvavan aikuiseksi enkä näe hänen tulevaa perhettään. Silti en ajattele sairauttani, vaan haluan elää tässä hetkessä, päivä kerrallaan ja nauttia pienistä asioista, jotka minulle vielä suodaan. Pystyn kävelemään omilla jaloillani ja juomaan itse keittämääni kahvia. Joku päivä näin ei välttämättä enää ole.” 

Katjan elämänhalu on mielettömän kova. Kaikki on vielä täysin kesken, olisi niin paljon nähtävää, koettavaa ja tehtävää. Rakkaan tyttären, muistisairaan äidin ja lähimmäisten vuoksi, mutta myös sen takia, mitä Katja lupasi toisen kerran sairastuttuaan jo edesmenneelle isälleen. ”En tule milloinkaan luovuttamaan, vaan taistelen viimeiseen asti ja sen lupauksen aion pitää.” Myös vanhin veli on Katjalle suuri tuki ja turva.

Kun katselin kuvausten jälkeen Katjasta otettuja kauniita kuvia, toivon, että omalla pienellä panostuksellani sain hänelle aikaan unohtumattoman päivän. Minä en näe näissä kuvissa itsetuntonsa kanssa kamppailevaa ihmistä vaan upean, aikuisen naisen, jonka rohkeutta, heittäytymiskykyä ja elämänhalua nöyränä ihailen.

Tänä viikonloppuna lahjoitamme kaikista asiakkaiden ostamista roosan ja pinkin värisistä tuotteista viisi euroa Pohjanmaan Syöpäyhdistykselle.

Meikin Katjalle taikoi yhteistyössä Nita/Hair&Beauty Spa Seinäjoki, kiitos!

 

Edellinen artikkeli Seuraava artikkeli

  • Jaana Hautamäki