Löytyykö heilaa juhannukseksi?

RSS
Löytyykö heilaa juhannukseksi?

Kun kuvaamme paljon vaatteita, tulee oheistuotteena myös hassuja otoksia. Mustion Linnan reissulta tallentui niin monta huumorikuvaa, että niistä syntyi pilke silmäkulmassa perinteinen juhannusnovelli yhteistyönä Kirstinkammarin Kirstin kanssa.

Olipa kerran linnanneito, joka oli ikävuosiltaan jo vanhanpiian iässä. Hän oli kovin tomera ja ehtiväinen, mutta aina illan tullen syvä kaipaus valtasi mielen. Hän halusi löytää jonkun, jonka kanssa sydämet sykkisivät samaan tahtiin. Eikö tästä valtakunnasta tosiaankaan löytyisi hänelle uljasta prinssiä?

Linnanneito päätti järjestää juhannusjuhlat ja kutsua kaikki valtakunnan kynnelle kykenevät miehenpuolikkaat sinne. Jospa hän sieltä oman mielitiettynsä löytäisi? Varmuuden vuoksi hän keräsi vielä monen sortin yrtit ja kukat lemmenloitsujen myötä ja alkoi laatia seuraneitinsä kanssa kutsukirjettä.

Kohta linnan puistossa oli vilinää ja vilskettä, kun prinssit, ritarit, kauppiaat ja muu parempi väki saapui kilvan esittelemään itseään linnanneidolle. Naapuritilan pehtoori saapui ylimielisenä ja varmana voitostaan. Hän komensi tallipoikaansa hoitelemaan komeaa hevosvaljakkoaan niin hän voisi keskittyä linnanneidon hurmaamiseen. Linnanneidon silmät näkivät kuitenkin vain tallipojan lihaksikkaat käsivarret ja kauniit, lempeät silmät. Oliko tämä vatsanpohjassa kutkuttava tunne nyt sitä, mistä puhuttiin, rakkautta?

Tallipoika sai kutsun piknikille ja voi miten komeana hän saapui paikalle. Linnanneito ihan häkeltyi, eikä hän tiennyt mihin olisi silmänsä laittanut, kun tallipoika avasi kuohuvaa juhannuksen kunniaksi. Taivas varjele, mitähän tästä tulee, hän ajatteli mielessään.

Seuraneiti toimi esiliinana, mutta tämä juhannusrakkaus eteni niin vauhdikkaasti, että hän väistyi nopeasti takavasemmalle. Pari uppoutui toistensa syliin ja silmiin, olivatko humaltuneita kuplajuomasta vai toisistaan, ehkä molemmista.

Linnanneito tuumi mielessään, että juhannustaiat taisivat tepsiä, katseli sinitaivasta ja huokaili onnesta. Kyllä nyt kyläläiset saavat juttua kerrakseen, muka kärttyisä vanhapiika.

Pari käyskenteli kohti romanttista paviljonkia ja siellä, pylväiden takana piilossa, mies päätti kokeilla onneaan. Käsi vaelsi rohkeasti reittä pitkin ylös, huulien kuiskiessa samaan aikaan rakkauden valoja neidon korvaan. Tulisiko nyt takapakkia liian rohkeasta käytöksestä? Neidon vatsassa oli miljoona perhosta ja hän mietti haikeana, voisiko siellä olla jonakin päivänä jotakin muutakin?

Juhannusyö oli täynnä taikaa ja kuumia tunteita. Aamukävely vei heidät romanttiselle sillalle, joka oli kuin luotu rakkaudentunnustuksiin. Mies oli ihan liikuttunut, kun neito polvistui hänen jalkoihinsa korjaamaan housunlahkeita. Kukaan ei ollut ennen välittänyt, mihin suuntaan hänen housunlahkeensa lepattivat. Tämän täytyi olla rakkautta, tällaisesta naisesta täytyy pitää kiinni, hän tuumasi itsekseen ja huomasi olevansa polvistuneena kosintaan.

Eipä tiennyt linnanneito kutsukirjeitä lähettäessään ja yrttejä tyynyn alle kerätessään, mitä tämä juhannus toisi tullessaan. Käsi kädessä kuljetaan kohti papin aamenta. Ai että miten se neitoa jännittikään!

Ja niin ihanasti siinä kävi, että linnanneito sai prinssinsä. Lumoavan romanttista juhannusta kaikille, muistakaa tehdä taikoja ja uskoa rakkauteen. Silloin elämällä on juuret ja tulevilla päivillä siivet, jotka nostavat korkeuksiin.

The End

Kuvat:
Kirstinkammari
Valjakkokuva: Hallskullan talli 

Edellinen artikkeli

  • Jaana Hautamäki