Blogi — FiiniFröökynä

RSS
Hyvää hassutteluvuotta

Hyvää hassutteluvuotta

Jos vuosi 2020 oli kuormitettu koronalla, niin tämä seuraava voisi olla täynnä huumoria, iloa ja rakkautta. Kaipaan maskitonta huomista, käsidesitöntä arkea ja soljuvaa asiakasvirtaa.

Ainahan se on mielessä – kesä:  katso video

Some on tehokas kanava mainostaa uutuuksia ja levittää iloa. Iloa ja huumoria juuri nyt tarvitaankin, kun ihmisissä huomaa selvän koronaväsymyksen. Olemme omalta osaltamme halunneet videoiden muodossa hassutella viime vuoden aikana ihan surutta, tekemisen tyylin vaihtuessa epäsäännöllisen säännöllisesti. Se jos mikä on tehokkainta vertaissuosittelua, kun näkee naapurin rouvan pyörähtelemässä mitä erilaisimmissa muuveissa meidän liikkeessämme. Kaunis kiitos teille kaikille videostaroillemme, että olette mukana auttamassa täydestä sydämestänne.

Nautitaan elämästä naiset, niin teki myös Minna Canth. Fiini Fröökynän  "Minnana" esiintyi upea Piia-Pauliina Mäntysaari: katso video

 

Olen koronavuoden aikana joutunut pysähtymään tärkeiden asioiden äärelle niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Kun mietin kulunutta vuotta, niin sieltä nousee ajoittaisen epätoivon lisäksi myös positiivisia juttuja. Fiini Fröökynän
somekanavat ovat saaneet uusia seuraajia, esimerkiksi Facebookissa meidän messissä on yli 23 000 vaatteista kiinnostunutta. Upeaa, että niin monet asiakkaistamme ovat löytäneet verkkokauppamme ja ilokseni olen huomannut, että sinne on kehittynyt myös oma vakioasiakaskuntansa.

Valitettavasti läheskään kaikki viime vuoden suunnitelmat eivät ole toteutuneet. Ikävä kyllä mekin olemme joutuneet lomauttamaan työntekijöitämme, mikä on minulle henkilökohtaisesti ollut iso murhe. Oma mallisto jäi hieman vaillinaiseksi, vaikka se osa mikä saatiin tuotantoon, olikin menestys. Moni muukin kiva tempaus on jäänyt koronan jalkoihin. Niitä on paikattu esimerkiksi verkossa toteutetulla suuren suosion saaneella live-muotinäytöksellä, joka saa keväällä jatkoa. Toisaalta olen ehtinyt enemmän asiakkaiden pariin pop up -myymälöihimme, se on ollut virkistävää. Siitähän tässä kaikessa touhussa on pohjimmiltaan kyse: Fiini Fröökynä haluaa tarjota persoonallista pukeutumista ihan kaikille. Myös Leena ja Lissulle, meidän omille hassutteleville shoppailijoille. Heidän seikkailujaan on luvassa myös jatkossa:  katso video.

Videon voi tehdä vaikka pepuista – siis niihin sopivista farkuista: katso video

Mitäkö muuta tähän maskivuoteen on mahtunut? Kodin vesivahinkoremontti valmistui sopivasti ennen syksyn ylioppilasjuhlia. Kahdeksan kuukautta sijaisasunnossa metsän helmassa oli ennakko-odotuksista poiketen kivaa ja rentouttavaa aikaa. Ja tulipa niinsanotusti nurkat putsiin! Meille tuli koiranpentu, vauhdikas Lilo-ranskis, joka on laittanut olemuksellaan Nasu-koiraankin uutta vipinää. Tämän touhutoopen ansiosta on mennyt sisustuskin uusiksi. Samoin minun järjestelmäkamera, yksi nahkatuoli ja tusinan verran kenkiä.

Myös mystinen metsien mies saapui elämääni. Ei tosin valkealla ratsulla, vaan Transporterillaan. Se jos mikä on piristänyt mieltä! Uuden harrastuksenkin aloitin, nimittäin paritanssit – vaikka tyttäreni mielestä sellainen, joka omaa kaksi vasenta jalkaa on ihan väärä henkilö tanssikurssille.

Silloin kun se oli vielä koronan suhteen mahdollista, olen nauttinut ystävien kanssa kotimaan reissuista, on täällä Suomessakin paljon nähtävää.
Juhannuksen kunniaksi videolla heitettiin kunnolla vapaalle: katso video.
Oli meillä kesähelteillä oma koronarokkikin, vuokrasimme pienellä porukalla upean huvilan Mäntsälän Mustijoenrannasta. Samoin tuli kuvausreissulla tutustuttua Kotkan edustalla sijaitsevaan Ollinkarit-yksityissaareen. Aika huikea mahdollisuus, voisi vuokrata itselleen oman saaren.

Mutta heti kun se vain on mahdollista, niin meikäläinen ottaa lennon Euroopan pääkallopaikoille valitsemaan uusia mallistoja. Asiakkaillemme sopivien vaatteiden ostaminen on minulle rakkainta puuhaa, sitä missä olen parhaimmillani ja josta nautin. Nyt kaiken on joutunut tekemään kuvien ja videoiden perusteella eikä valinnat aina ole osuneet välttämättä nappiin. Myös ulkomailla asuvia ystäviä ja yhteistyökumppaneita alkaa olla ikävä.

Toivon kaikille tätä blogia seuraaville ja asiakkaillemme parempaa tätä vuotta. Eiköhän tämä pandemiaperkele pian selätetä. Näin tammikuussa on hyvä hetki pistää treenit ja ruokavalio raiteilleen. Odotan jo kovasti myös ensi kesän mökkiviikonloppuja, aurinkoa, uusia mallistoja ja toivottavasti monia kivoja asiakaskohtaamisia. Eikä niitä hyviä viime vuoden suunnitelmiakaan ole haudattu, ne ovat vain kypsymässä sopivaa hetkeä varten.

Joulutervehdykseen sain nämä lumoavat luistelijat. Kiitos Seinäjoen  taitoluistelijat ja Riverettes: katso video
Ja loppuun tunnelmapaloina muutama menneen vuoden video:

Ja sokerina pohjalla, meikätyttö lähtee lentoon: katso video

Äidiltä tyttärelle

Äidiltä tyttärelle

Työni parhaimpia puolia on saada puettaa eri sukupolvien naisia. On mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa vaatemakuun ja pukeutumistyyliin. Tai sitten ei.


Nykyään vaatteissa ei ole ikärajaa, kuten vielä muutamia vuosia sitten oli. Olen itsekin siitä elävä esimerkki: 17-vuotiaat tyttäreni ja minä käymme ahkerasti toistemme vaatekaapeilla. Joskus kyllä mietin, että kenen meistä pitäisi kiinnittää huomiota pukeutumiseensa, minun vai tyttärieni, hahaa!

Laitoin muutamia viikkoja sitten omaan Facebookiini viestiä, että etsin kuvauksiin eri ikäisiä ja kokoisia malleja. Yllätyin kovasti, miten paljon vapaaehtoisia sinne ilmaantui. Ihanaa, miten paljon sain uutta väkeä reserviin tuleviin kuvauksiin.

Halusin kirjoittaa blogijutun saman perheen mutta eri sukupolven naisista. Tähän juttuun lähtivät innolla mukaan laihialaiset Pirjo Lohela ja Maj-Britt ”Maibi” Lehtola. Olin etukäteen ajatellut, että pian seitsemänkymmentä vuotta täyttävälle äidille sopisi klassiset aikuisen naisen vaatemerkit, kuten Modelia ja Shenina. Vielä mitä, sieltähän tulla tupsahti bling-blingiä rakastava menomimmi. Olin myyty!

Tytär olikin sitten pukeutumissaan klassisempaa tyyliä suosiva, musta-valkoiseen väritykseen luottava aikuinen nainen. Tästähän tulisi mielenkiintoinen kuvaussessio, rohkeiden ja omaan tyyliinsä luottavien naisten kanssa.

Naiset saivat valita ensin itse kaksi mieleistä asua. Ensimmäisiin kuviin äiti poimi kaupan rekeistä nahkaa jäljitteleviä kuoseja, joissa se juttu oli mustan hupparin selässä loistava hopeinen tähti. Jalkaan nahkaa muistuttavat coutatut housut ja rokkilookki oli valmis.

Tytär mieltyi pitkälinjaiseen pikkuruudulliseen takkimekkoon, jonka hän bongasi heti ensimmäisenä kun liikkeeseen astui. Ruudut ovatkin olleet tämän syksyn trendijuttu ja tämä asu matkasikin lopulta Maibin mukana Laihialle.

Toisessa itse valitussa asukokonaisuudessa osat hiukan vaihtuivat. Tyttären pitkän mustan collegejakun valkoinen iso teksti selässä kertoo, että tästäkin naisesta löytyy rohkeutta säväyttää pukeutumisella. Maibi harkitsi pitkään, olisiko myös tämä collegemekko päätynyt hänen vaatekaappiinsa, mutta oli sitä mieltä että teksti oli liikaa. Malli tosin olisi ollut täydellinen hänen vartalolleen.

Äiti lähti hieman mukavuusalueensa ulkopuolelle kauniilla, sifonkisella kukkapuserolla ja siihen sopivalla murretun vihreän värillä olevalla neuletakilla. Rohkeutta onkin aina välillä poiketa tutusta ja turvallisesta pukeutumistyylistä esimerkiksi värien suhteen. Saattaa yllättyä positiivisella tavalla. Hyvät valinnat olivat nämäkin naisilta.

Tämän jälkeen pelkokerroin koveni: he valitsivat asut toisilleen, oman makunsa mukaan ja nyt sai mopo luvan perästä vähän keuliakin. Ai että meillä oli hauskaa, huumori kukki ja välillä naurettiin melkein pissat housuissa.

Äiti sai ylleen klassisista klassisimman mustan kotelomekon, jonka päälle tytär valitsi Ribkoffin mustavalkoisen huipputyylikkään neulejakun. Maibi huokaili ihastuneena nähdessään äitinsä pukeutuneena tähän hänen valitsemaansa asuun, joka oli kuulemma kaikkea muuta kuin mihin äiti yleensä pukeutuisi.

Myös Maibilla oli hyppy tuntemattomaan, kun hänen äitinsä pääsi vauhtiin ja valitsi rekeistä kaikkea sellaista blingiä, mitä itse pukisi ylleen. Ja hyvinhän nuo äidin valinnat hänelle sopivat! Kimaltelevat ja hyvin istuvat farkut sekä housujakin kimaltelevampi pusero olivat nappivalinta.

Lopuksi oli minun hetkeni ja päätin, mitä naiset pukivat kuvauksiin ylleen. Valitsin äidille mustan babydoll tyyppisen tunikamekon, jossa on vauhdittajana pientä kullanväristä kuviota. Siinä on samassa vaatteessa tyyliä ja meininkiä, ihan kuin sen kantajassa.

Tytär sai pukea vaihteeksi jotain muuta kuin mustaa ja valkoista. Pehmeä harmaakuosinen neulepaita ja kapea neulehame, joka sopi klassisuudessaan loistavasti rauhallisia ja simppeleitä vaatteita suosivalle naiselle.

Olisipa ollut hieno saada myös Maibin aikuiset tyttären kuvauksiin mukaan, mutta heillä oli nyt muita menoja. Nämä sukupolvien yhteiset vaatekeikat ovat hauska tapa hullutella. Olette tervetulleita piipahtamaan porukalla kaupalla shoppailemaan – ja jos vähän ilmoittelette etukäteen, niin tehdään vaikka lyhyt video muistoksi.


Tarkoituksena oli näiden vauhtimimmien kanssa vain ottaa kuvia, mutta meno yltyi niin vauhdikkaaksi, että teimme myös videon. Sen näet tästä linkistä.

Viikkokatsaus vaatteilla

Viikkokatsaus vaatteilla

Vaate ei ole vain aate, se on tunnetila ja minulle myös paljon muuta. Rakastan vaatteita, se on työni ja elämäntapani. Minulta on pyydetty vaatteiden viikkokatsausta, joten tässä se nyt tulee.

Maanantai:

Tiedättehän sen tunteen, kun heräät aamulla ja on valmiiksi fiilis, että tänään taidan nousta väärällä jalalla? Sellainen oli minulla maanantaiaamuna ja mietin, että miten lähden tuota angstia torjumaan? Päätin pukea päälleni jotain mukavan värikästä ja valitsin tämän Zezen neuleen. Ja ei siitä maanantaista alkukankeuden jälkeen pöllömpi päivä lopulta kehkeytynytkään!

Tiistai:

Tämä hieman oranssiin taittava punainen neulosmekko päätyi vaatekaappini juuri värinsä takia. Luulen, että siitä tulee yksi luottovaatteistani. Mekkopituinen vaate sopii hyvin leggareiden tai coutattujen farkkujen kanssa. Päällä pidän monesti joko toppaliiviä tai pitkää jakkua, mutta tämähän toimii hyvin ilman niitäkin, vai mitä mieltä olet?

Keskiviikko:

Keskiviikko oli kuvauspäivä ja vaatteet vaihtuivat melko tiuhaan tahtiin. Olimme myyjämme Katin kanssa vuorotellen kameran takana ja edessä, näpsimme kuvia koleassa säässä liukuhihnalta. Vakosametti on palannut muotiin ja tämä päälläni oleva housu on sitä materiaalia, sopivasti stretchillä höystettynä. Ovat yhden käyttökertakokemuksen jälkeen todella kivat jalassa, joustoa löytyy joka lähtöön.

Torstai:

Lähdin Aila-myrskyn saattelemana junalla Helsinkiin tekemään vielä viimeisiä ensi kevään ennakko-ostoja, tietysti asianmukaisesti maski päällä. Capri Collectionilta tupsahti alkuviikosta tämä ihana satiinimainen pusero ja päällehän se oli heti saatava. Sitä tunsi itsensä oikein kunnon bisnesnaiseksi, kun yhdistin puseroon vielä jakun. Hommat tuli päivän aikana tehtyä ja kuvassa olevan Petterin kanssa huolehdimme siitä, että myös miehille löytyy meiltä ensi keväänä päällepantavaa.

Perjantai:

Lähes aina ennakko-ostoilla tulee niin sanotusti syötyä kuormasta ja niin kävi nytkin. Olin jo edellisillä ostoilla iskenyt silmäni tähän lyhyeen ruutujakkuun: Puhuin edustajan pyörryksiin, että minunhan pitää se saada puoli vuotta aikaisemmin kuin kyseinen jakku on meiltä ostettavissa. Tästä on tulossa myös ihana roosanvärinen, mutta nyt oli tyytyminen mallikappaleen väriin eli siniseen.

Lauantai:

Aamulla herätessäni sain ajatuksen, että tämä olkoot "anna miehesi valita vaatteesi" -päivä. Noh, hänen valintansa olisi ollut eräs viimekesän pitkä pellavamekko, mutta vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi oli tyytyminen farkkuihin ja tähän herkullisen pinkkiin puseroon. Se on tulevan kevään Zeze mallistoa. Aamulla tuli sen verran kiire lähtö töihin, että vietin ”Bad Hair” -dayta ja kuvaa varten päätin piilottaa sen tuonne lampunvarjostimeen.

Sunnuntai:

Jo ties montako vuotta sunnuntai on ollut pitkän juoksulenkin päivä, niin myös tänä sunnuntaina. Kipaisin vähän vajaan 20 kilometrin lenkin paikkaan, jossa minulle oli luvattu lämmin ulkosauna ja keitetyt uudet perunat suoraan omasta maasta. Tämähän ei ollut mikä tahansa bastu, vaan vanhan traktorin peräkärryyn rakennettu sellainen. Alla renkaat ja kaikki, joten maisemaakin saa kätevästi vaihdettua, jos vaikka haluaa saunomisen yhteydessä pulahtaa uimaan.

Loppupäivä menikin sitten uusia perunoita sulatellessa ja leopardi-oloasussa löhöten. Tai no, kävinhän minä Kokkolassa katsomassa meidän uutta perheenjäsentä, kennelnimeltään Greatman's Coronan Caunis-Certtu, joka muuttaa meille ensi lauantaina. Tästä karvaisesta nelijalkaisesta tulette takuulla vielä kuulemaan. Olen vähän miettinyt, että kun Nasu on niin tehokas myyntipäällikkö, niin tästä vauvasta voisi tulla vaikka apulaisjohtaja?

Aitouden äärellä missikisoissa

Aitouden äärellä missikisoissa

Miss EW-kisoissa Orivedellä Rönnin lavalla opin nuorilta naisilta, että aitous on laaja käsite ihan sen mukaan, mistä suunnasta asiaa katselee.

Fiini Fröökynä oli toista vuotta mukana julkisuudesta tutun missiemo Henna Peltosen miss EW-kisoissa. Moni voi ihmetellä, että mitä hyötyä on Seinäjoen Ylistarossa toimivalle vaateputiikille siitä, että sillä on näkyvyyttä valtakunnallisissa missikisoissa. Se on sitä kuuluisaa ”Out of Box”-ajattelua, kannattaa välillä piipahtaa normielämän ulkopuolella, se auttaa katsomaan asioita uudella tavoin.

Missikisoissa olemme näköalapaikalla, siellä on hyvä esitellä tulevia muodin virtauksia ja vaikuttaa. Miss EW-kilpailussa missit esiintyivät meidän ihanissa Boho-vaatteissa, joita koronan takia oli tarjolla nippa nappa mallistoa koko missikatraalle. Yleisö ihastui noihin Boho-henkisiin vaatteisiimme niin paljon, että halusivat ostaa mallikappaleita. Kauppiaalle se on mukava signaali, olemme oikealla tiellä ensi vuoden mallistossa. Ajan hermolla eläminen on vaatebisneksessä tärkeää.

Entä sitten ne itse missit? Meillä on tapana valita Fiini Fröökynän oma suosikkityttö, joka sopii yrityksemme imagoon: aito suomalainen nainen, reipas, sanavalmis ja uskoo itseensä. Kevät oli koronan takia niin kiireinen, että en ehtinyt paneutua tyttöjen somepersooniin. Lisäksi taso oli viime vuotta kovempi, joten valinta oli vaikea. Tällä kertaa luotin intuitioon ja ensivaikutelman voimaan: minulle kolahti tyttö numero kymmenen.

Turkulainen 19-vuotias Emilia Kaskinen teki vaikutuksen aitoudellaan, kauneudellaan ja hyvällä asenteella. Hän osasi kantaa kauniisti sekä itsensä että vaatteet ja otti lavan haltuun luonnollisella säteilyllään – niillä evällä hänestä leivottiin meidän suosikkityttö. Samoilla mausteilla hänestä tuli myös koko kisan voittaja eli Miss EW2020.

Pääsin myös todistamaan missikisojen raadollisempaa puolta eli pienimuotoista jälkinäytöstä pukuhuoneessa, kun olin keräämässä vaatteita laukkuihin. Jokainen tyttö on satsannut kisoihin täysillä, on luonnollista että tunteet nousivat pintaan kisan jälkeen. Joku kilpailijoista oli sitä mieltä, että voittajan aitous ei ollut oikeaa aitoutta. Niinhän se on, että aitouden voi käsittää monella tavoin. Aitous on myös sellaista, että ei näe tarvetta painaa toisia alas mollaamalla. Minulle se on myös vilpittömyyttä ja uskallusta kertoa myös niistä hetkistä, kun kaikki ei ollut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja silti luottaa, että elämä kantaa.

Pettymykset kasvattavat johonkin tulevaan ja niistä voi pienellä itsetutkiskelulla oppia paljon. Kun koko missiporukka tavoittelee tiettyä päämäärää, yhteiset teemapäivät, koulutukset ja kilpailun eri vaiheet ovat opettaneet varmasti missiehdokkaille paljon. Vaikka ei palkintokorokkeelle asti yltäisikään, olisi tärkeää, että osaisi nauttia matkasta ja siitä mitä eväitä se on elämänpolulle mahdollisesti tuonut.

Kuvat: Mainosstudio Sanna H

Lue lisää: Miss EW -kilpailu