Blogi — vaatteet

RSS
Oonan oppimatka muodin metropoleihin

Oonan oppimatka muodin metropoleihin

En kyllä olisi arvannut puolitoista vuotta sitten työhaastattelussa, että päädyn ostosreissulle Euroopan pääkaupunkeihin. Huippukokemus, joka vahvisti suhdettani vaatteisiin. Mielestäni oli tärkeä nähdä, että mistä meille vaatteita tulee ja mitä kaikkea olisi tarjolla.

Lento vei ensin Pariisin tukkualueille ostoksille. Ne ovat valtavan sokkeloisia, siellä pitää osata löytää oikeat paikat, sillä hinnat vaihtelevat valtavasti eri alueiden välillä. Samalla vaatteella saattoi olla hintaeroa jopa puolet.

Suurin osa tukkuliikkeistä näytti ihan samalta, joten olin ihan hukassa kokoajan. Pomoni Jaana tunsi paikan ja osasi onneksi suunnistaa kaikkialla päämäärätietoisesti. Tukuissa työskentelevät ihmiset tunnistivat ja muistivat Jaanan, mikä on käsittämätöntä, sillä ihmisiä oli paljon.

Tukkujen työntekijöillä oli kova kiire. Isoja paketteja tuli tukkujen ovista ulos jatkuvalla syötöllä ja niiden matka jatkuu Eurooppaan vaateliikkeisiin. Vaatteita oli valtavasti, miten niistä osaa valita sopivimmat? Huomasin, että ulkomailla ostaessa meinaa sokaistua vaatteiden määrään ja harhaostosten riski on suuri. Pitää muistaa esimerkiksi se, mihin vuodenaikaan vaatetta ollaan ostamassa. Ulkomailla tarjolla oli jo paljon sellaista, mitä Suomessa käytetään helteillä.

Opin, miten reissatessa on pidettävä koko ajan mielessä, mitä kaupalta jo löytyy ja mitä on tilattu esimerkiksi ennakkona. Ihailen Jaanan kykyä ajatella laajasti – hän osaa ammattitaidolla valita tukuista hyvät mallit ja kuosit. Vaatteisiin tulee jännästi mukaan tunnetta, kun saa osallistua niiden ostamiseen. Kyllä noita itse valitsemia vaatteita katselee kaupan rekissä erityisellä rakkaudella. 

 

Espanjassa myös sisustusta

Parin päivän jälkeen matka jatkui Pariisista Espanjan pääkaupunkiin Madridiin. Siellä oli ohjelmassa sisustusmessut ja suuret kansainväliset vaatemessut. Sisustus on minulle vaatteita vieraampi alue, katselin vain ihmeissäni mitä kaikkea kaunista koteihin on tarjolla. Ei ole ihan helppoa ostaa noin valtavasta tarjonnasta pohjalaiseen makuun sopivimmat tuotteet. 

Messuhalli oli aivan valtavan kokoinen. Kun lisäksi opasteet ja kartat olivat surkeita, meillä meni reilu tunti löytää itse vaatemessupaikka. Vaatteiden lisäksi esillä oli koruja ja laukkuja.

Muotinäytöksissä sai hyvän kokonaiskuvan siitä, millaista muoti on tällä hetkellä Euroopassa: Utuisia pastellisävyjä, puhvihihoja ja bootcut-housuja. Boheemeja vaatteita oli tosi paljon tarjolla, mutta niitä on vaikea kuvitella Suomen kevääseen. 

Käytimme Jaanan kanssa jokaisen vapaan hetken järkevästi. Esimerkiksi muotinäytöstä odotellessa mittasimme ja lisäsimme uuden vaatteen nettikauppaan. Paljon tuli askelia matkan aikana, sillä ostoilla ja messuilla kierrellen tuli tehtyä pitkiä työpäiviä. Huomasin, kuinka rankkoja ja työntäyteisiä nämä ostoreissut ovat. Huumorin voimalla sitä jaksoi hyvin – välillä tuntui kuin olisi ollut kaverin kanssa reissussa. (katso video)

Onneksi päädyin tähän työpaikkaan, sillä en olisi saanut missään muualla kokea näin paljon. Ja Jaanan tuntien kaikkea kivaa on tulossa, sillä hän keksii koko ajan jotain uutta!

OONA LEHTOKUNNAS 

Pyörremyrsky Katriina vieraili kauppiaan kaapilla

Pyörremyrsky Katriina vieraili kauppiaan kaapilla

Ammatikseen ihmisten vaatekaappeja siivoava ja järjestelevä Katriina Koskiniemi-Väisänen tuli visiitille kauppiaan vaatekaapille. Kuinkas sitten kävikään? 

Idea vaatekaappini uudelleen organisointiin tuli ystävältäni Outilta, jolta ei ainakaan ideat lopu! Pääsääntöisesti pukeudun vain oman liikkeeni vaatteisiin, mutta hankintamatkoilta mukaani tarttuu usein sellaisia vaatteita, joita en myyntiin syystä tai toisesta voi ottaa. Saan myös tosi paljon vaatteita lahjoina eri firmojen edustajilta. Totuus on, etten millään ehdi pitämään kaikkea mitä vaatekaappiini kertyy – osassa on vielä vuosienkin jälkeen hintalaput kiinni. 

Odotin Katriinan tapaamista miettien, että mitähän tuleman pitää. Olin valmistellut puolustuspuheen jokaiselle vaatteelle, miksi se pitäisi säilyttää. Moniin vaatteisiin liittyy tunteita, erilaisia fiiliksiä ja muistoja. Kuten esimerkiksi hääpukuuni, joka roikkuu kaapissa edelleen, mutta ei ikinä päässyt tositoimiin. Tai elämäni ensimmäiset Levikset, jotka sain luvan ostaa Vaasasta kun menin yläasteelle. Tallessa edelleen. Puhumattakaan eräästä ehkä numeroa liian pienestä farkkumekosta, jonka minun oli pakko saada – rakastan sitä vieläkin. Kaapistani löytyy myös helmiä. Sellaisia, jotka ovat olleet siellä kymmenenkin vuotta ja joita käytän edelleen.

Pelkoni osoittautui turhaksi: Katriina on vallaton, hyvän huumorin omaava tapaus, ihan kuin sielunsisko. Ihan turhaan jännitin, miten meillä natsaa. Huomasimme meissä myös hämmästyttävän paljon yhdennäköisyyttä.

Mutta siihen vaatekaappiin. Sehän tursusi vaatteita ja Katriina sanoikin, että ensimmäinen asia, mitä vaatekaapissa pitäisi olla, on väljyys. Henkareiden väliin pitäisi jäädä ilmaa. Minun vaatteeni olivat kokeneet tukehtumiskuoleman jo aikoja sitten.

Ensin lajittelimme kaapista pois kesävaatteet. Niistä karsittiin kierrätykseen ne, joita en ole aikoihin pitänyt. Vain jätesäkillinen, ei paha. Sen jälkeen laitoimme juhlavaatteet omaan telineeseen, lisäksi sijoitimme kaikki samankaltaiset vaatteet samalle hyllylle.

Kaappiin jäi pelkästään helposti toisiinsa yhdisteltäviä kokonaisuuksia, joilla Katriina lopuksi minut stailasi. Tätä osuutta olin odottanut eniten. Mitähän Katriina näkisi persoonassani, millaiseksi hän minut pukisi? Täytyy sanoa että jackpot, rakastuin uuteen tyyliini. Oli kuin olisin astunut out of the box, jota aina hoen omille asiakkaillenikin.

 

Nainen pääsee pukeutumisessaan pitkälle valkoisella kauluspaidalla. Sehän käy niin farkkujen, suorien housujen kuin hameiden kanssa. Itse käytän sitä myös hihattomien maximekkojen päällä. Sidon vain puseron helmat edestä rusetille. Kauluspaidan päälle voi pukea neuleen, neuletakin tai jakun. Täydellinen vaate siis!

Kun olin päässyt vauhtiin, ei vaatteiden kierrätykseen laittaminen tuntunutkaan enää ylivoimaiselta, vaan loppujen lopuksi se oli todella mieltä keventävää. Ehdimme illan aikana käydä kaapistani läpi vain neljäsosan, mutta jatkoin hommaa Katriinan opeilla seuraavana päivänä. Hyvästelin kaikki vaatteet, joita en ollut pitänyt viimeiseen vuoteen.

Katriina toi myös tuulahduksen erilaisesta pukeutumistyylistä. Oli upea seurata ammattilaisen otteita hänen yhdistellessään vaatteita. Vaikka teen sitä päivittäin myös itse, ovat tyylimme kuitenkin erilaiset. Tämän naisen kanssa aion tehdä yhteistyötä jatkossakin. Miltä kuulostaisi Katriinan vetämä korkkarikoulu meillä liikkeessä? Sellaiseenkin tämä muodin monitaituri nimittäin taipuu.

Lue lisää Katriinasta: Kinstyle


Kun helle ei helli

Kun helle ei helli

Viime kesänä saatiin nauttia ennätyshelteistä, tänä kesänä taas ennätyskylmyydestä. Helteiden ystävänä tämä kyllä henkilökohtaisesti nyppii, mutta minkäs teet.

Tämän tekstin kirjoitin juuri ennen kuin tämän kesän ehkä ainut helleputki alkoi. Sen takia se onkin odottanut pöytälaatikossa muutaman viikon. Onneksi ystäväni  Outi kirjoitti blogin viime viikon huikeasta Pariisin seikkailustamme, käy lukemassa se täältä: Crazy woman.

Koleasta kesästä huolimatta ihmiset haluavat pukeutua kesäisesti ja kevyesti. Monesti kysytään, että mitä pitää pukea päälle esimerkiksi festareille, joissa päivällä saattaa olla tosi lämmin, mutta illalla taas tosi kylmä. Tässä muutamia vinkkejä, miten muutat helleasun sopivaksi myös koleaan säähän.

Pellavatunikat ja mekot toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. Korkkareissa ja tennareissa, päivällä ilman rotsia ja illalla taas rotsin kanssa.

Haalarit ovat lyöneet tänä kesänä itsensä läpi. Aikaisemmin niitä pidettiin hankalina esimerkiksi vessassa käymisen suhteen. Omakohtainen kokemus onkin, ettei haalarin kanssa pidä vessassa käyntiä lykätä viime tippaan.
Farkut toimivat tietysti aina. Niihin kun yhdistää tilanteeseen sopivan yläosan, niin menoasu on siinä.


Tässä asussa nähdään jo vähän myös syksyn tuntua. Okranväri tulee näkymään voimakkaasti pukeutumisessa myös tänä syksynä.

Kevyt reisitaskullinen jogger-housu on tervetullut uutuus housumaailmaan. Sitä voi pitää caprimallisena ja illan viiletessä kiskaista puntit alas ja heittää topin päälle edestä solmittavan pellavapuseron.

Viikon asu on tämä okrankeltainen heittojakku, joka kertoo jo vähän tulevasta syksystä, mutta on sopivan pirtsakka ja kevyt pidettäväksi myös kesällä.



Crazy woman

Crazy woman

Ensikosketus Pariisiin kauppiaan kaverina oli kokemus, jota ei voi verrata turistireissuihin. Monisäikeinen kaupunki näytti kummatkin kasvonsa. Oli helppo huomata, että Pariisissakin Jaana on oma itsensä, ihana crazy woman.

Mistä syntyy ystävyys ja voiko sitä edes selittää? Joissakin tapauksissa se on nuoruudesta versonut yhteinen tarina, toisinaan taas yhteensattuma, joka heittää kaksi kaistapäätä samalle linnunradalle. Jaanan ja minun ystävyys sai alkunsa – yllätys, yllätys – matkoista. Meille kummallekin paikalleen jämähtäminen on pikkuinen kuolema. Saamme elämäämme polttoainetta reissuista ja pysymme vireinä, kun maisemat vaihtuvat riittävän usein. Siis tosi usein, mieluusti viikoittain.

Viimeisen vuoden aikana olemme ehtineet seikkailla Italiassa, Espanjassa ja nyt Ranskassa. Osa on ollut täyttä työtä, toisinaan olemme ehtineet myös leikkiä vähän turisteja. Toisaalta Jaanan työ, vaatteiden ostaminen ulkomailta, on työkseen toimittavalle avartava kokemus. Saan seurata aitiopaikalta, miten ammattilainen valitsee vaatteet. Samalla harjaantuu omakin silmä erottamaan todelliset helmet, potentiaaliset hitit ja todennäköiset hudit.

Tukkuliikkeissä vierähtää nopeasti kymmenenkin tuntia ja kilometrejä kertyy jopa yli 20. Tavikselle se on aikamoinen suoritus, varsinkin kun helle huiteli liki 40 asteessa. Reissun teemana oli etsiä Kympin päiville tavaraa, ja sitä löytyi seitsemän ison matkalaukun verran. Lentokentällä olo oli kuin Paris Hiltonilla laukkukärryjä työntäessä.

Ostimme myös syksyn uutuuksia. Jos haluat elää nyt muodin etujoukossa, vaatekaappi kannattaa värittää kamelilla ja khakilla. Reisitaskuhousut ovat taas huippumuotia. Jaanan liikkeen tämän kevään ja kesän myydyin materiaali on ollut pellava. Sillä mennään myöskin kohti syksyä, itsekin ihastuin tuohon materiaaliin, vaikka aikaisemmin en ole ollut pellavan ystävä. Lisäksi tutkailimme, millaisena muoti näyttäytyy Pariisin katukuvassa. Kaikki pariisittaret eivät muuten ole tyylitaitureita, suurin osa on ihan peruskansaa farkkuineen ja t-paitoineen.

Kauppiaan kaverina on se etu, että saa shoppailukiintiön kerralla täyteen. Kun on päässyt mukaan valitsemaan kymmeniä, eikun satoja vaatteita, tulee jännän turta olo. Kuin olisi ollut lomalla all inclusive -hotellissa. Ei enää osaa oikein innostua mistään herkuista, näkemys näivettyy. Tässä kohtaa tulee peliin kauppiaan ammattitaito. Jaanan harjaantunut silmä pystyi näkemään vaaterekeissä hittejä, kun minä olin jo turtana huteihin.

Vaatteiden ostamisessa on tärkeää pitää mielessä, että kauppias ei osta itselleen vaan asiakkailleen. Olen muodollisesti pätevä edustamaan suurta joukkoa Jaanan asiakkaita. Muutama tukkukauppias totesikin Jaanalle, että onpa sinulla hyvä malli mukana. Sainkin uuden tittelin, FiiniFröökynän matkamalli.

Mitäkö opin Pariisissa? Että suurkaupungissa voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Siis ihan mitä vain. Jaanan ystävä Natalie johdatti meidät kadulle, jossa jopa yli kuusikymppiset tienaavat elantonsa prostitutioituna. Hymyilevä 63-vuotias nainen oli ollut nuorena kaunis, sen näki hänen piirteistään. Koiransa kanssa asiakkaita kadulla odottava ikäihminen kertoi avoimesti asiakastyöstään. Välillä on haastavampia tapauksia ja myytti erirotuisten ominaisuuksista on bullshittiä. Värillä ei siis ole väliä, kun puhutaan koosta.

Rikki meni myös kuvitelmani, että pariisilaiset ovat ylpeitä. Päinvastoin, aina löytyi isoille laukuille portaikoissa kantaja ja monet hymyilivät pohjalaisnaisten touhuille, kun kuvasimme vaatteita ympäri kaupunkia. Hotellimme ja kulkureittimme eivät olleet turistialueella, siellä ei monetkaan osanneet englantia. Turistialueilla englanti on paikallisilla hyvin hallussa.

Oli hauska seurata, kuinka sujuvasti Ylistaron tyttö Pariisiin vilskeeseen sulautui. Monet tukkukauppiaat tunsivat Jaanan ja sen, että kysymyksessä on ”crazy woman” (hurjan hyvällä tavalla). Niin se vaan on, että jos saa Jaanan ystäväkseen, tulee elämästä monella tavoin hauskempaa. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, on mitä mainioin matkakumppani nyt ja tulevaisuudessa.

OUTI MYLLYMÄKI, Olenko kartalla? -matkabloggari