Verkkokauppamme on uudistunut!

News — vaatteet

RSS
Kun helle ei helli

Kun helle ei helli

Viime kesänä saatiin nauttia ennätyshelteistä, tänä kesänä taas ennätyskylmyydestä. Helteiden ystävänä tämä kyllä henkilökohtaisesti nyppii, mutta minkäs teet.

Tämän tekstin kirjoitin juuri ennen kuin tämän kesän ehkä ainut helleputki alkoi. Sen takia se onkin odottanut pöytälaatikossa muutaman viikon. Onneksi ystäväni  Outi kirjoitti blogin viime viikon huikeasta Pariisin seikkailustamme, käy lukemassa se täältä: Crazy woman.

Koleasta kesästä huolimatta ihmiset haluavat pukeutua kesäisesti ja kevyesti. Monesti kysytään, että mitä pitää pukea päälle esimerkiksi festareille, joissa päivällä saattaa olla tosi lämmin, mutta illalla taas tosi kylmä. Tässä muutamia vinkkejä, miten muutat helleasun sopivaksi myös koleaan säähän.

Pellavatunikat ja mekot toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. Korkkareissa ja tennareissa, päivällä ilman rotsia ja illalla taas rotsin kanssa.

Haalarit ovat lyöneet tänä kesänä itsensä läpi. Aikaisemmin niitä pidettiin hankalina esimerkiksi vessassa käymisen suhteen. Omakohtainen kokemus onkin, ettei haalarin kanssa pidä vessassa käyntiä lykätä viime tippaan.
Farkut toimivat tietysti aina. Niihin kun yhdistää tilanteeseen sopivan yläosan, niin menoasu on siinä.


Tässä asussa nähdään jo vähän myös syksyn tuntua. Okranväri tulee näkymään voimakkaasti pukeutumisessa myös tänä syksynä.

Kevyt reisitaskullinen jogger-housu on tervetullut uutuus housumaailmaan. Sitä voi pitää caprimallisena ja illan viiletessä kiskaista puntit alas ja heittää topin päälle edestä solmittavan pellavapuseron.

Viikon asu on tämä okrankeltainen heittojakku, joka kertoo jo vähän tulevasta syksystä, mutta on sopivan pirtsakka ja kevyt pidettäväksi myös kesällä.



Crazy woman

Crazy woman

Ensikosketus Pariisiin kauppiaan kaverina oli kokemus, jota ei voi verrata turistireissuihin. Monisäikeinen kaupunki näytti kummatkin kasvonsa. Oli helppo huomata, että Pariisissakin Jaana on oma itsensä, ihana crazy woman.

Mistä syntyy ystävyys ja voiko sitä edes selittää? Joissakin tapauksissa se on nuoruudesta versonut yhteinen tarina, toisinaan taas yhteensattuma, joka heittää kaksi kaistapäätä samalle linnunradalle. Jaanan ja minun ystävyys sai alkunsa – yllätys, yllätys – matkoista. Meille kummallekin paikalleen jämähtäminen on pikkuinen kuolema. Saamme elämäämme polttoainetta reissuista ja pysymme vireinä, kun maisemat vaihtuvat riittävän usein. Siis tosi usein, mieluusti viikoittain.

Viimeisen vuoden aikana olemme ehtineet seikkailla Italiassa, Espanjassa ja nyt Ranskassa. Osa on ollut täyttä työtä, toisinaan olemme ehtineet myös leikkiä vähän turisteja. Toisaalta Jaanan työ, vaatteiden ostaminen ulkomailta, on työkseen toimittavalle avartava kokemus. Saan seurata aitiopaikalta, miten ammattilainen valitsee vaatteet. Samalla harjaantuu omakin silmä erottamaan todelliset helmet, potentiaaliset hitit ja todennäköiset hudit.

Tukkuliikkeissä vierähtää nopeasti kymmenenkin tuntia ja kilometrejä kertyy jopa yli 20. Tavikselle se on aikamoinen suoritus, varsinkin kun helle huiteli liki 40 asteessa. Reissun teemana oli etsiä Kympin päiville tavaraa, ja sitä löytyi seitsemän ison matkalaukun verran. Lentokentällä olo oli kuin Paris Hiltonilla laukkukärryjä työntäessä.

Ostimme myös syksyn uutuuksia. Jos haluat elää nyt muodin etujoukossa, vaatekaappi kannattaa värittää kamelilla ja khakilla. Reisitaskuhousut ovat taas huippumuotia. Jaanan liikkeen tämän kevään ja kesän myydyin materiaali on ollut pellava. Sillä mennään myöskin kohti syksyä, itsekin ihastuin tuohon materiaaliin, vaikka aikaisemmin en ole ollut pellavan ystävä. Lisäksi tutkailimme, millaisena muoti näyttäytyy Pariisin katukuvassa. Kaikki pariisittaret eivät muuten ole tyylitaitureita, suurin osa on ihan peruskansaa farkkuineen ja t-paitoineen.

Kauppiaan kaverina on se etu, että saa shoppailukiintiön kerralla täyteen. Kun on päässyt mukaan valitsemaan kymmeniä, eikun satoja vaatteita, tulee jännän turta olo. Kuin olisi ollut lomalla all inclusive -hotellissa. Ei enää osaa oikein innostua mistään herkuista, näkemys näivettyy. Tässä kohtaa tulee peliin kauppiaan ammattitaito. Jaanan harjaantunut silmä pystyi näkemään vaaterekeissä hittejä, kun minä olin jo turtana huteihin.

Vaatteiden ostamisessa on tärkeää pitää mielessä, että kauppias ei osta itselleen vaan asiakkailleen. Olen muodollisesti pätevä edustamaan suurta joukkoa Jaanan asiakkaita. Muutama tukkukauppias totesikin Jaanalle, että onpa sinulla hyvä malli mukana. Sainkin uuden tittelin, FiiniFröökynän matkamalli.

Mitäkö opin Pariisissa? Että suurkaupungissa voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Siis ihan mitä vain. Jaanan ystävä Natalie johdatti meidät kadulle, jossa jopa yli kuusikymppiset tienaavat elantonsa prostitutioituna. Hymyilevä 63-vuotias nainen oli ollut nuorena kaunis, sen näki hänen piirteistään. Koiransa kanssa asiakkaita kadulla odottava ikäihminen kertoi avoimesti asiakastyöstään. Välillä on haastavampia tapauksia ja myytti erirotuisten ominaisuuksista on bullshittiä. Värillä ei siis ole väliä, kun puhutaan koosta.

Rikki meni myös kuvitelmani, että pariisilaiset ovat ylpeitä. Päinvastoin, aina löytyi isoille laukuille portaikoissa kantaja ja monet hymyilivät pohjalaisnaisten touhuille, kun kuvasimme vaatteita ympäri kaupunkia. Hotellimme ja kulkureittimme eivät olleet turistialueella, siellä ei monetkaan osanneet englantia. Turistialueilla englanti on paikallisilla hyvin hallussa.

Oli hauska seurata, kuinka sujuvasti Ylistaron tyttö Pariisiin vilskeeseen sulautui. Monet tukkukauppiaat tunsivat Jaanan ja sen, että kysymyksessä on ”crazy woman” (hurjan hyvällä tavalla). Niin se vaan on, että jos saa Jaanan ystäväkseen, tulee elämästä monella tavoin hauskempaa. Ihminen, joka osaa nauraa itselleen, on mitä mainioin matkakumppani nyt ja tulevaisuudessa.

OUTI MYLLYMÄKI, Olenko kartalla? -matkabloggari

 

Vilautus kevääseen 2020

Vilautus kevääseen 2020

Viikko sitten toteutimme vaatefirma Ze-Zen edustajan Sinin kanssa jokakesäinen perinteemme, teimme ensi kevään ennakko-ostokset puutarhassani auringosta nauttien.

 

Yleensä helle hellii meidän puutarhatreffejä ja niin kävi myös tänä vuonna. Nautimme tietysti vähän muutakin kuin pelkkää aurinkoa. Kyllähän Breezeri ja ananas myös kuuluvat kesään, vai mitä?

Kauppiaana elän siis jo kevättä ja kesää 2020 ja niitä tuotteita ostetaan nyt täydellä tohinalla. Vaikka ennakko-ostojen määrä on meillä vähentynyt melko pieneen, niin silti pitää olla jotain helppoja herkkuja mitä tarjoilla asiakkaille jo heti helmikuun jälkeen.

Olin nähnyt kuvista Ze-Zen tuotteet etukäteen ja ihastunut niiden väreihin ja kuoseihin. Mikä onkaan parempaa terapiaa, kun nämä kevään värit uusissa tuotteissa saapuvat liikkeeseen helmi-maaliskuun vaihteessa. Se antaa keskelle talvea lupauksen tulevista aurinkopäivistä. Vasemmalla kevään ensimmäinen mallisto kokonaisuudessaan ja oikealla ne helmet, jotka saapuvat meille keväällä:

 

Tässä malliston parhaimpia paloja kuvattuna mallin ja taviksen eli minun päälläni. Ihastuin juurikin tähän siniseen maailmaan roosan lisäksi:

 

Tämä khakinvihreä coutattu farkku on mielettömän kaunis sen perinteisen mustan housun rinnalla. Ihastuin myös tähän kimonoon. Mitä sanotte värimaailmasta?

Myös nämä helpot yläosat ostin meille. Ja vihdoinkin saadaan bootcuthousua, jota on paljon kyselty.

 

Jokaisessa mallistossa on myös niitä, joita tekisi mieli ostaa mutta ei voi, koska tietää jo valmiiksi että ne ovat vaikeita tai lähes mahdottomia myydä. Tässä mallistossa ne olivat nämä kaksi asua. Vihreä pitkä takki ja tuo vihreä hame. Materiaalitkaan eivät ehkä ihan vastanneet sitä mitä kuvat antoivat odottaa. 

 

Viikon asuksi ja juhannuksen kunniaksi valitsen tämän silkkiviskoosisen offshouldermekon. Voiko kesäisempää enää olla? Miss Eloweena 2019 kiertue on parhaillaan käynnissä ja tässä meidän mekossa nähdäänkin kiertueella mukana oleva vuoden 2018 voittaja Jenna Toppari, kuva mainosstudio Sanna H.

Aikahyppy maalaismaisessa

Aikahyppy maalaismaisessa

Lauantaina oli mukavan erilainen (ja hikinen) työpäivä, kun olin lupautunut Kirstinkammarille Ylöjärvelle pitämään pikkuista pop uppia sekä muotinäytöstä.  

Olin jo noin vuoden verran seurannut Kirstinkammarin kuvia instassa. Niissä toimi usein mallina ystäväni Helena ja hänen kauttaan tutustuinkin Kirstiin tänä keväänä. Sain idean pyytää tätä taitavaa naista kuvaamaan myös meidän vaatteita upeassa miljöössään eli Kirstinkammarilla tai torpalla, kuten hän itse tuota tunnelmallista paikkaa kutsuu. Kirstin nostalgisia hääpukuja nähtiin myös meidän tämän kevään muotinäytöksessä.


 

Satavuotiaalla torpalla on mielenkiintoinen tarina. Se oli kaksikymmentä vuotta tyhjillään ennen kuin se päätyi Kirstin omalle pehtoorille eli hänen miehelleen Juhalle. Aikoinaan siellä asusteli sisarukset Alli ja Topi. Molemmat olivat naimattomia ja tarinoiden mukaan melko temperamenttisia tapauksia. Vanhapoikaa oikein vähän pelättiin kylillä kiivaan luonteensa takia.
 
Talon työt tehtiin sisarusten aikaan tietysti hevostyövoimalla sekä sen ajan työvälineillä, kuten esimerkiksi maa käännettiin auralla tai talikoilla. Työkalut ovat säilyneet ulkorakennuksissa ja niitä Kirsti käyttääkin nostalgiavalokuvauksissaan taidokkaasti hyväksi.


 
Kuin vanhasta suomifilmistä
 
Torppa ja sen pihapiiri on kuin vanhasta suomifilmistä. Kun ajoimme Katjan kanssa pihaan, ajantaju katosi ja olimme osa entisajan tarinaa. Melkein näin silmissäni, miten piiat ja rengit ovat kirmanneet yöllä salaa toistensa kamareihin.

Kirsti oli järjestänyt tunnelmallisen päivän torpalle, ja vieraat saivat runsaasti silmänruokaa. Pääohjelmanumerona oli muotinäytös 40-luvulta 70-luvulle. Eikä mikään tavallinen näytös, vaan se oli näytelmän muodossa. Saimme nähdä Aino Marjatan tarinan aina syntymästä naimisiinmenoon asti, olipa mukana yhdet hautajaisetkin.

Kirsti on kerännyt vanhanajan asut tuttaviltaan, kirppareilta ja torpaltakin on tainnut muutama asu löytyä. Hauskin osuus oli ehdottomasti näytelmän lavatanssit (katso video).
 

 

Tuon upean perinnenäytelmän jälkeen oli meidän järjestämä muotinäytös ihan nykyaikaisilla vaatteilla. Olin ollut viime viikon Italiassa ja näytöksessä nähtiinkin uunituoreita mekkoja ja tunikoita, jotka toin mukanani tapahtumaan varten (kurkkaa tästä pieni pätkä näytöksestä).


 
Kiitokset Kirstille kutsusta noin kauniiseen paikkaan ja kiitos myös uusille asiakkaille, joita sieltä Ylöjärven suunnalta saimme. Kirstin elämyksellisiä valokuvia voi muuten kesäkuun ja heinäkuun ajan ihailla myös Soinin kirjastossa.

 

Viikon asu on tämä pellavamekko josta myytiin ensimmäinen satsi melko nopeasti loppuun. Nyt saimme samaa mekkoa uusissa väreissä. Pellava vain on niin ❤️